Mutta iloakin mahtuu tähän päivään, sain puhelun yläasteaikaiselta kaveriltani. Ei olla nähty vuosikausiin ja nyt puhutaan oikeasti aika pitkästä ajasta! Äänestä en olisi kyllä ikinä uskonut kuka puhelimen toisessa päässä on, ääni ja naama ei nyt kohdanneet, mutta tässä välissä on siis tosiaan näitä vuosia jonniin verran joten ei ehkä mikään ihme. Mutta piristipäs päivää kummasti ja sai hetkeksi ajatukset pois mieltä painavista asioista. Mikä mahtiylläri! :)
Läppäri pöydällä, sylissä ja joka paikassa on tämä päivä mennyt. |
Iltaruuan kylkeen tämän hetkistä herkkuani, kesäkurpistaa.. namia. |
Aamu alkoi maratonpuhelulla, niin illalla se päättyy samanmoiseen. Hyvä ystävä soitti pienen tauon jälkeen ja olipas mukavaa vaihtaa kunnolla kuulumisia ja kysyä myös toisen mielipidettä askarruttaviin asioihin. Päivä on mennyt siis mitä suuremmissa määrin erilaisten elektroonisten vempainten kimpussa... Toivottavasti huomenna ei ole samanlainen päivä. Ja olen minä kotitöitäkin tehnyt ja siivosin vaatekaappeja, joten ei ihan pipariksi päivä mennyt.. :)
-Kati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti