Vuorotteluvapaan viimeinen päivä...

Nyt se sitten koitti, viimeinen päiväni vuorotteluvapaalla. Aloitin vuosi sitten sapatin vieton itseni hemmottelulla ja siihen se on myös hyvä päättää. Tämän päivän ohjelmassa porkkanakakun tekoa, kampaajalla käyntiä ja illalla ulos syömään.

Ei menny porkkanakakun teko kuin Strömsössä... Onneksi maku kuitenkin oli erinomainen pienen paikkailun jälkeen. :)

Kyllä on niin tammikuinen ilma sontikan alla... En tykkää yhtään.

Maestro suunnittelee...

Vapaasti sudittuja raitoja...

On se vaan taas niin ihanan kiiltävä. Uusi tukka piristää aina.

Tänään kympin satsi nepalilaisessa.

360 päivää... Tuntuu kuin aika olisi lentänyt siivillä... Paljon on tähän vuoteen mahtunut niin hyvässä kuin pahassakin. Vuosi piti olla irrottautumista töistä, mutta ikävä kyllä sitä se ei ollut, monenmoista sai selvitellä ja huoltakin työntekijöistä kantaa. Kirjoitin alkuvuodesta kalenteriini, muuta elämäsi... Ja sen totisesti tein... Paljon on saanut kokea, ero pitkästä suhteesta, lapsen muutto omilleen, oma muutto toiselle paikkakunnalle, tutustuminen uuteen ihmiseen... Hurja määrä elämää mullistavia asioita, jotka tapahtuivat nopealla tahdilla. Paljon on tapahtunut myös iloisia ja kevyempiä juttuja, seitsemän ulkomaanmatkaa, vapaaehtoisena ampumahiihtokisoissa, erilaisten harrastusten kokeilua, paljon lukemista, lepoa, paljon aikaa luonnossa, aikaa läheisille ja sukulaisille, uusia kokemuksia laidasta laitaan ja ennenkaikkea uusia ihania ihmisiä on tullut rikastuttamaan elämääni. Mieleenpainuvimpana on pakko vielä kerran hehkuttaa Voicelta voittamaani Turkin matkaa ja yli 30 uutta tuttavuutta. Huikea seikkailu, ihan niinkuin koko vuosi ja blogin kirjoittaminen! Välillä on kyllä tuntunut hullulta kirjoittaa tätä päiväkirjaa joka helkkarin päivä tai yö, on käynyt monesti mielessä, että jätän leikin kesken, mutta sitkeästi ja hammastakin purren olen kuitenkin homman varje dag tehnyt...

Olen saanut kuulla vuoden aikana myös siitä kuinka vain joskus olin... Lötköilin, lepäsin, nukuin, otin päikkäreitä, annoin aikaa itselleni... Välillä nämä sanat satuttivatkin koska eikö aikuinen ihminen saa vapaa-ajallaan tehdä juuri sitä mitä haluaa... En minä sen takia jäänyt sapatin viettoon, että juoksisin koko ajan kieli vyön alla... Sitä on tullut työelämässä tehtyä vuosikaudet, siksi tämä vuosi oli tarkoitettu levolle, hyvälle ja terveelliselle ruualle, herkkujakaan unohtamatta, on nostettu malja jos toinenkin ja nautittu elämästä. Siipeenikin olen saanut, ei tämä helppo vuosi ole ollut, mutta aina  on noustu uuteen päivään tavalla tai toisella....

Mitä opin tämän vuoden aikana... Paljonkin. Ennen kaikkea armollisuutta itseä kohtaan, kaiken ei tarvitse onnistua priimasti ja on ihan ookoo relata ja mokata, turhat tuttavuudet ja olevinaan ystävät ovat saaneet jäädä taka-alalle ja omaan arvoonsa, ne oikeat ystävät taas ovat nousseet alustallaan yhä korkeammalle, läheiset ja perhe on maailmassa ne tärkeimmät asiat oman hyvinvoinnin ohella ja kaikki muu on oikeasti aivan toisarvoista...

Mitä tästä eteenpäin... Suunnitelmia ja haaveita on moniakin ulkomaita myöten... Huomenna olen kuitenkin työtön tyllerö tai oikeastaan karenssilainen... :) Mitään paineita en jaksa ottaa mistään, kaikki tapahtuu aikanaan, se mikä tapahtuvaksi on tarkoitettu... Kaikki kokemukset otetaan avosylin vastaan. :)

Kävijöitä sivullani on ollut melkoinen määrä vaikka en tätä missään mainostanutkaan. Kaunis Kiitos kaikille mukana olosta. Kukapa tietää josko joku päivä vielä sanaisen arkkuni aukaisen... Mirrin matkassa tai muuten, ideoita olisi, mutta ehkä nyt on hyvä vain olla ja jakaa kokemuksia vain fb ja instan kautta...

Paljon sain kokea ja paljon jäi myös kokematta mitä piti, mutta ehtiihän sitä... Pus, pus. Kiitos ja kumarrus...

-Kati