Aika palata kotiin. Haikein fiiliksin, Seban ja Tiian hoteissa oli niin hyvä olla, rentoo ja lunkkii meininkii. Kovasti houkuteltiin Hesaan jäämäänkin, mutta ehkä nyt on viisainta jättää tämä visiitti yhteen viikkoon, muuten huomaan asuvani siellä. Nauroinkin tänään Tiialle, että voinhan minä jäädä teille sellaiseksi kotiorjaksi. Mutta kun lähtee niin voi myös aina palata takaisin.
Viimeisen päivän kunniaksi Laruun lounaalle ja samalla parit Ystävämyynnit. Mulla ei ollu ostohousut jalassa, mutta onneksi Tipsukaisella oli. Kaikkea kivaa kamaa oli kyllä tarjolla, mutta kun ei hotsita ni sit ei vaan tee mieli ostella juur mitään. Säästyipähän rahat. :)
Puhuttiin viikon aikana ensi syksyn Portugalin surffimatkasta, jonne ainakin Tiia ja Seba on lähdössä. Olis aika siistiä hypätä itsekin reissuun mukaan, niin upeilta suunnitelmat kuullosti. Siitä innostuneena ihailtiin lautoja joita löytyi myös Ystävämyynnistä. Jospa sitä ensi kesänä menis edes suppailemaan...
Kotiintuomisina oli Sanukin släpärit ja vihreää teetä. Eipä ole mulla tälläistä reissua ennen ollut. Rahaa meni pääsääntöisesti hyvään ruokaan ja juomaan, omaan hyvinvointiin eikä turhuuksiin. Nyt voi olla taas ylpeä itsestään, ostohysteriasta aletaan näköjään toipua. Aina ei tarvii ostaa vaan sen takia et joku on tarjouksessa, loistolöytö, hittituote, tätä mulla ei vielä oo tai mie tarviin tätä ja mitä selityksiä näitä nyt yleensä tulee sanottua kun kädet riipuksissa ja pussitolkulla kotiin uutta tavaraa kantaa, jotka ei mahdu enää edes kaappeihin. Hyvä minä! Kun saisin vielä sen aikaiseksi, että varaisin kirppiksen ja pistäisin kiertoon tavaraa mitä ei oo käyttänyt vuosiin.
-Kati
