perjantai 7. elokuuta 2015

Kyllä ihmistä koetellaan...

Tää päivä ei oikein lähtenyt. Aamusta vielä pakkailua ja kodin siistimistä ja tuntui ettei valmista tule millään, tavarat tippui käsistä ja kaikki meni muutenkin päin peetä. Sitten tippui puhelinkin asfaltiin ja näyttö mäsäksi. Tämä tuntui jo aika heviltä, mutta onneksi lisää oli vielä tulossa... Lähdin viemään viimeistä muuttokuormaa varastolle ja kuinka ollakaan poliisit lähtivät seuraamaan. Varaston pihassa saan kuulla, että autoveroni on maksamatta ja autolla ei saa enää ajaa. No, mutta loistavaa saako olla vielä jotain muuta tälle päivälle... Laskuakaan en ole saanut, joten tuntuu todella reilulta. Sakkokin oli tulossa ja ensin viime vuoden tuloilla jotka on hieman suuremmat kuin nämä sapattivuoden tienestit. Mulla kilahti aivan täysin ja itkutulva oli valmis. Hyvä, että sain henkeä. Pillitin kuin kolmevuotias kakara ja haukoin henkeä. Ehkäpä tässä purkautui kaikki patoumat ja pahat olot, mutta miksi hitossa sen piti tapahtua poliisin edessä eikä olleet edes tuttuja... Mutta jotain hyvääkin seurasi, nimittäin sakko revittiin ja kommentti oli, että etköhän sinä ole vähälle ajalle saanut kokea ihan tarpeeksi,  eivätkä he halua enää lisätä tuskaa!! Kiitin sydämeni pohjasta!

Koko viikko on ollut kokonaisuudessaan henkisesti ja fyysisesti aika raskas, unet jääneet vähiin, tekemistä ja muistamista hullun lailla, eron käsittelyä ja oman kodin jättäminen... Ei mikään herkkuviikko. Kaikella on varmaan merkityksensä ja aikanaan asiat ja palaset loksahtavat oikeille kohdilleen.. Monet jäähyväiset on jätetty ja itkut itketty...

Aika osuva päiväntee matkalaiselle...
Lounaalla Seikun ja Tiinan kanssa.
Jäähyväisvisiitille syksyn kukkasin..

Mulla oli alunperin ajatus olla perillä Helsingissä viimeistään viiden aikaan, mutta päivän selkkausten vuoksi lähdin sitten Joensuusta matkaan vasta silloin. Ei siis putkeen mennyt sekään... Yleensä Mirri matkustaa omassa kopassaan luukut kiinni, mutta näin ensimmäisellä pitkällä matkalla ajattelin jättää kuljetushäkin luukun auki... Bad mistake, neiti oli niin levoton ja järjesti kunnon shown...

Maisemien tutkailua.
Mirri seisoo hiekkalaatikossaan. Pöhkö Katti.
Takaisin syliin.
Tää ei ehkä ollu viisas idea eikä se turvallisin ainakaan...
Näkyvyys huipussaan...
Tähän neitonen sitten asettui ja lepäsi 400 kilsaa suht leppoisasti.
Super ihanat herkut odotti perillä!

Väsynyt olo, mutta jospa se tästä. 

-Kati

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti