Suuttumuksesta leppymykseen

Sain tänään puhelinsoiton jossa sain kuulla, että paikkani Montpellierin koneessa on vaihtanut nimeä.. Tämä on siis korismatka jota on suunniteltu vuosi, aina Espanjan MM-kisoista lähtien. Tavallaan osasin tätä odottaakin koska sitä on suunniteltu entiseen elämääni kuuluvien ihmisten kanssa, mutta ehkäpä kuitenkin olisin toivonut asioiden menevän toisin... Vuosia on kuitenkin tuon pallon perässä juostu milloin missäkin päin Eurooppaa, suuttumusta oli kieltämättä ilmassa tovin jos toisenkin... Taitaapa minun korisreissaamiset loppua nyt tähän.

Mietin tänään miten erot yleensäkin vaikuttaa kaveripiireihin. Olen ystäviltäni kuullut monasti kuinka kaverit valikoituvat eron jälkeen uusiksi ja näin on käynyt minullekin. Jotenkin tuntuu surulliseltakin kuinka jotkut kaverit jättävät yhteydenpidon ja sovitut jutut vain sen vuoksi, että on eronnut kumppanista... Mitäs kaveruutta tai ystävyyttä se oli vielä hetki sitten? No ehkäpä tässä valikoituu ne oikeat ja tärkeät ihmiset niin minun elämääni kuin eroissa yleensäkin...

Pyöräilin ekaa kertaa omalla fillarilla Helsingin katuja ja suuntana lounastreffit Tortsun kanssa Kaapelitehtaalla. Jo tämäkin tapaaminen sai hieman ajatuksia takaisin positiivisuuden puolelle.. Kiva oli nähdä pitkästä aikaa sitten Voicen toukokuisen Turkin matkan.

Iltalenkillä ''takapihalta'' nousi pallo ilmaan...

Iltateelle Birgittaan.

Kynsienteroitusta ''takapihan'' puissa.

Jokainen omalla tyylillään... 

Sanontahan kuuluu ''tyyntä ennen myrskyä''. mulla se meni tänään aivan toisinpäin... Ensi oli myrsky ja sitten tuli tyyntä. Kiitos rakkaitten läheisteni! Teitte taas päivästäni ihanan ja voin laittaa pääni tyynyyn lempein mielin... :) LOVE U <3

-Kati