Jee suht hengissä joten vihdoinkin edes yksi retkipäivä. Luvassa jättimunkki, viinitila ja villinorsuja. Tai näitä ainakin lähdettiin toiveikkaina hakemaan. Reissaaminen taikamaassa ei aina ole ihan niin yksinkertaista vaikka kuinka olet katsonut ja suunnitellut reitit valmiiksi lukenut, että tienviitat ohjaavat sinut perille saakka, niin hups heijaa muutama kyltti onkin matkan varrelta unohtunut ja ollaan ihan jossain muualla kuin piti. Karttojahan täällä ei juurikaan tunneta tai ei niihin ainakaan kaikkia teitä ole merkattu. Onneksi aina löytyy kuitenkin iloisia paikallisia jotka edes suurinpiirtein opastavat sinnepäin....
Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli Wat Huay Mongkol. Temppelialueella istuu lootusasennossa pienen kerrostalon kokoinen patsas, joka esittää munkki Luang Phor Thuadia. Hän eli 1600-luvulla ja on yksi Thaimaan kuuluisimmista munkeista. Aikoinaan tämä pyhä mies joutui laivallaan ankaraan, monen päivän kestäneeseen myrskyyn ilman ruokaa ja juomaa. Hän pelasti miehistönsä muuttamalla meren tyyneksi ja meriveden juomakelpoiseksi vedeksi.
 |
| Minä ja Hän.. |
Seuraava kohde oli viinitila Hua Hin Hills Vineyard. Upea miljöö ja erittäin hienosti hoidetut tilat. Päästiin ilmaiselle kiertoajelulle tutustumaan myös tiluksiin. Ainut miinus tälle etapille oli etten viinejä voinut taudin johdosta maistaa, öklötti ajatuskin... Joten jäivät myös ostamatta... Varsinainen viinitilaan tutustuja... Mutta silmilläni ahmin maisemia senkin edestä. :)
 |
| Norsuja ei enää viljelyksillä käytetä kuin turistien viihdyttämiseen. |
Matka jatkuu lähelle Myanmarin rajaa ja edessä oli retken ehkä jännittävin osuus. Pala-U-vesiputousta ympäröivissä viidakoissa joiden halki matkasimme asuu kertoman mukaan enemmän villinorsuja kuin missään muualla Thaimaassa. Norsuista varoittelevia ohjekylttejä ja lantakasoja kyllä näimme, mutta itse villinorsut pysyivät meiltä tällä kertaa viidakon suojissa. Harmi. Olisi ollut varmasti ikimuistoinen ja vaikuttava näky keskellä luontoa eikä vain viinitilalla ohjastettuna talsimassa.... Upea oli silti ilman norsujakin tämä viimeinen etappimme kauniiseen kansallispuistoon. Helpolla emme suinkaan päässeet, nousua eri tasanteille oli rutkasti ja välillä kulku oli haasteellistakin ja köysien varassa keikkumista, mutta oli se sen väärti. :)
 |
| Kipuaminen alkaa. |
 |
| Huikean kokoisia puita ja vielä mahtavampia juuria. |
 |
| Liaanit valloillaan, ei puutu kuin Tarzan... |
 |
| Trooppista vehreyttä. |
 |
| LuontoÄidin upeita tekeleitä. |
 |
| Isoja perhosia isoina parvina pörräämässä ympärillä. Tälläistä en ole ennen kokenut. |
Kovasti varoiteltiin tälläkin alueella kaikenmaailman pedoista jaguaaria myöten, mutta minä näin vain kauniita perhosia, erilaisia ääniä kyllä kantautui viidakon uumenista. Ehkä Ihan hyvä kun malttoivat pedot pysyä piilossa. Ronsut olisin kyllä halunnut nähdä... :)
-Kati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti