Isänpäivänä

Ensimmäinen vuosi kun ei tullut vietettyä Isänpäivää. Omaa isäähän mulla ei enää ole, mutta isäpuoli löytyy ja päivää on juhlistettu yhdessä muun suvun kesken. Matkaa susirajalle on vaan sen verran paljon, että tällä kertaa postipaavo sai viedä paketit perille. Nyt piti siis keksiä jotain muuta päiväaskareiksi. Ja löytyihän sitä.. Eilisiä ostoksia kotona esille ja Korjaamon Designmarkkinatkin piti käydä tsekkaamassa. Hyvää ajanvietettä sadepäivälle.

Designlöytöjä, inspiraatioita... Ei nyt löytynyt mulle, mutta ihan kiva tapahtuma silti. Kisukortit oli kyllä mahtavia. Designtikkari 1 kpl  6 €, 2 kpl 10  €, hieno idea, mutta täytyy kyllä sanoa, että suomalainen design on välillä niin kallista, että eipä niille kaikille valitettavasti ostajia löydy. Enkä tarkoita nyt tikkareita...

Vierailtiin samalla myös Korjaamon Ratikkamuseossa. Historiaa aina 1800 luvulta lähtien, vanhoja sporia, työasuja, lippuja, kuvia.... Ja mitä ohjetauluja tai oikeastaan kieltoja: Sylkeminen vaunussa kielletty, matkustajia pyydetään pitämään lippunsa matkan kestäessä nähtävissä, koiria ei saa ottaa vaunuun, vain sylikoiria kuljetetaan... Mutta ihan paras oli kyllä tämä: Puhelut kuljettajan kanssa kielletyt! Ja juuri näillä sanamuodoilla. Tarkoittaakohan tuo, että kuljettajalle ei saa soittaa vai ettei hälle saa puhua... Ihan huippuja. Kyllä Suomessa ollaan osattu kieltää aina aikojen alusta. :)

Meinasin sitten nojaillessa irroittaa ja rikkoa sporan tangon...

No tähän asti kaikki meni ihan luppoisasti ja päätettiin ruokailla samoissa tiloissa olevassa sushibarissa... Ei menny ihan nappiin, alusta asti yhtä jonotusta ja odottelua. Ensin odotettiin pöytiinohjausta, sitten tilauksen tekoa, juomia, vettä, alkukeittoja ja lopuksi ruokaa... Ruoka sinänsä oli hyvää paitsi misokeitto hirveintä mitä olen ikinä syönyt. Kun sitä touhua siinä salissa seurasi niin ei voinut kuin ihmetellä kuinka eriarvoisessa asemassa asiakkaita pidettiin. Osalle miehistä tuotiin isänpäivän kunniaksi ilmaiset oluet, osa pöydistä sai ilmaiset jäätelöt pitkän odotuksen vuoksi. Ravintola ei ollut edes täynnä ja paikkahan ei ole edes iso joten palvelun olisi pitänyt toimia, mutta sen sijaan lähes kaikki joutuivat odottamaan ruokia todella kauan. Törkeintä minusta oli se, että hyvityksistä ja ilmaisista tarjottavista puhuttiin suht kovalla äänellä ja kaikki varmasti ne kuulivat, mutta osa jäi näistä ilman. Arvata saattaa kumpaan kastiin meidän pöytä kuului... En malttanut olla avaamatta suutani poislähtiessä ja ensin pyysinkin anteeksi, mutta on ihan pakko kysyä miksi täällä kohdellaan asiakkaita eriarvoisesti jne... Vastaus oli, että hän ei tajunnut ja hei he korvaa ensi kerralla sitten... Next time... I don't think so... Saa sitä sushia muualtakin, sori vaan...

Eiliset kirjahankinnat esillä nyt ilman paperisia kansia. Ihan ei värit vielä natsaa, mutta hyvä alku uusille etsinnöille.

Se oli semmonen sateinen sunnuntai... Hyvää Isänpäivää omalle isälleni sinne pilven reunalle.

-Kati