tiistai 17. marraskuuta 2015

Ollaan vaan...

Aikaa itselle päivä. Rauhaisa aamiainen uutisten luvun merkeissä, laahustamista yökkärissä puoleen päivään. Voi taivas kuinka hyvältä välillä tuntuukaan kun ei tarvii passata eikä paijata ketään vaan saa olla ja möllöttää kissan kanssa kaksistaan. :)

Hellyydenkipeä kissaseni.

Kuinka voi meri ja taivaanranta olla kaunis auringonlaskiessa ja juuri sen jälkeen. Upeita sinisen ja harmaan eri sävyjä ennen hämärän hiipimistä. Näitä maisemia katsellessa tulee niin hyvälle ja levolliselle mielelle.

Niin mystisen näköistä ja ilman mitään filttereitä. Todellista luonnon omaa taidetta.

Lisää hyvää mieltä sain kun avasin kodinoven ja kuulin imurin hurinan. Ne arjen pienet teot... Luksusta! Ihanaa kun välillä kotityöt jaetaan ja varsinkin kun toinen yllättää ilman pyytämistä! Olen onnekas...

-Kati

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti