Loikoilua ja leivontaa Runebergin päivänä

Sänky piti otteessaan lähes koko aamupäivän ja sain noustua vasta puoli yhdeltätoista. Aika hurjaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että teki niin hyvää. Neljäs päivä sapattia menossa ja olotila on mitä mainioin. Havahduin tänään ruokaa laittaessani, että jo nämä muutamat päivät ilman suurempia kiireitä, ovat saaneet olemukseni relaamaan. Mistä tämän sitten huomasin.. Tajusin laulavani ja joraavani kesken ruuanlaiton... Pieniä juttuja, mutta tulipas kiva fiilis!

Ystävältä joululahjaksi saatu Gantin teeastia on osoittautunut loistavaksi pitkiin aamiaisiin ja  lukuhetkiin. Mahtuu aikamoinen satsi juotavaa, eikä tarvitse olla koko ajan kuppia täyttämässä. Suosittelen. Värimaailmakin on kuin mulle tehty. On jotenkin huippua lukea Karjalainen nykyisin rauhassa jo aamulla eikä vasta illalla tai kuten joskus tuli luettua koko viikon lehdet vasta viikonloppuna. Hiukkasen olen nyt paremmin kartalla myös lähiseudun asioista kuin aiemmin. Hyvä niin, epätietoisuuden aika on siis ohi, ehkä...

Olen päättänyt satsata ruuanlaittoon tänä vuonna. Ei meillä eineksiä olla syöty aikaisemminkaan, mutta nyt aikaa on enemmän ja saa laittaa ruokaa ilman kiirettä. Voi tutustua uusiin resepteihin ja tehdä tuttavuutta uusien raaka-aineiden kanssa. Mahtavuutta sanon minä! Tällä viikolla on tehty täytettyjä munakoisoja, keittoa uusilla makuvivahteilla ja tänään oli vuorossa perunavohveleita savukinkku-hernehöysteellä. Ja olihan hyvää, uusia, ihania makuja. Ja tulipahan kaivettua vanha vohvelirautakin vuosien hiljaiselon jälkeen kaapin perukoilta.

Runebergin torttuja vuosien tauon jälkeen. Kaverin luokse iltateelle ja herkut tietysti mukaan. Taisi olla ihan kiva yllätys kipeenä olevalle. Laitoin kostukkeeseen pehmeän makuista rommia ja täytyy sanoa, että toimi ihan moitteettomasti eikä ollu nämä tortut ainakaan kuivia...

-Kati