Pakkaspäivä

Väsymys vaivaa päivä. Mitään en ole saanut aikaiseksi, mutta niinhän minä itselleni lupasin, että helmikuu nollataan, ei oteta paineita mistään jos jokin asia jää tekemättä tai ei vaan nappaa. Ja tänään on juuri sellainen päivä.

Aamulla sain sen verran aikaiseksi, että kävin pienellä kävelylenkillä. Ei siellä kyllä olisi hirveän kauaa viihtynytkään, vaikka aurinko paistaa ja luonto on taas niin kaunis, pakkasta on yli 20 astetta. Eli maisemia ja aurinkoa on ihailtu lähinnä ikkunaruudun takaa. Puut saa kyllä pakkasella niin kauniin huurteen ja näyttää kuin oksilla kimmeltäisi pikku timantteja, luonnon omia aarteita. Siinä silmä ja sielu lepää...

Väsymys on kyllä merkillinen juttu, siitä ei ihan niin vain pääse eroon. Jotkut nohevat sanovat, että nukut vaan tarpeeksi pitkät yöunet tai käyt lenkillä niin kyllä se siitä. Mutta ei se ihan niin mene, kun väsymystä on jatkunut kauan ei siitä myöskään yksillä pitkillä unilla selviä. Vaatii pidemmän ajan, että tilanne saadaan nollattua ja jos väsymys menee krooniseksi niin voi olla jopa loppuelämän vaiva.

Nyt kun ei ole aikataulutettua arkea niin toivotaan, että väsymyskin helpottaa ajan kanssa. Täytyy vain panostaa mielekkääseen tekemiseen, tärkeisiin ihmisiin, lepoon, luontoon. Antaa aikaa itselle ja olla armollinen, jos joskus ei jaksa niin sallii silloin lepohetken eikä ota painetta siitä..

-Kati