Leppoisan aamun jälkeen, onko mulla muunlaisia ollutkaan, pääsin valmiille lounaalle anoppilaan. Pitkään hautunutta, erittäin lihaisaa hernekeittoa ja suussasulavia laskiaispullia. Ja kuinkas sitten kävikään... Tuli polkaistua siihen surullisen kuuluisaan ilmaisen loukkuun ja pallona vyöryenhän sieltä pois lähdettiin... Mutta oli niin hyvää, että santsikierrosta ei vain voinut vastustaa. Pullia söin kyllä vain yhden.
Mirri on usein mukana kun aamulehteä tai päivän postia laatikolta haetaan, niin tänäänkin. Ja tänään se hänen osaltaan kannatti, hälle tuli nimittäin kirje. Kyllä, luit ihan oikein, meidän kissa sai kirjeen, ihan omalla nimellään varustettuna. Huvittavinta minusta tässä jutussa on oikeasti se, että Mirri on meidän perheessä se joka nykyisin saa eniten kirjepostia, jos laskuja ei siis lasketa. Niitä hälle ei oo vielä onneksi tullut, koska tuskin niitä itse maksaisi...
Kirje tuli tälläkin kertaa Helsingistä, koira-ystävä Cafulta. Ilmeisesti hänen ''ihmisolentonsa'' ovat haukkusanelun mukaan hieman avittaneet, hällä on nimittäin aika isot tassut...
Suomessahan on kirjesalaisuus, joten Mirriltä on saatu lupa avata kirje ja laittaa se tänne blogiin. Näin tämä hauskuus aukeaa paremmin muillekin. Hän tuli myös tarkastamaan heti kun silmä vältti, mitä olin hänestä tänne kirjoittanut, virallinen valvoja Mirri Kissanen siis. Täytyy kyllä sanoa, että repesin täysin kun kirjeen luin. Mirri on jo toipunut, emäntä ei...
Meillä on kyllä niin huippuja ja hassunhauskoja frendejä, karvoilla ja ilman. Cafun orjat näemme tosiaan jo tulevana viikonloppuna Kolilla ja se tietää lisää nauruhermojen revähdyksiä. Mahtavuutta!!!
Miauu!
-Kati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti