Ystävän puhelinsoitto herätti tähän aamuun. Aihe ei ollut kovin ruusuinen, mutta oli silti ihana jutella ja auttaa. Puhuimme yli kaksi tuntia ja aika meni todellakin kuin siivillä. Enpä todellakaan muista milloin viimeksi olisin voinut jutella puhelimessa ilman kiirettä heti aamutuimaan. Aina asiat elämässä ei mene niin kuin on suunnitellut, mutta on huojentavaa tietää, että on ystäviä joihin voi luottaa ja myös tuntea itse olevansa luottamuksen arvoinen, jolle hädän keskellä soitetaan. Ilman ystäviä emme olisi mitään, emmekä missään.
Yön yli kohonnut pataleipä uuniin ja lämmintä herkkua aamupalaksi. Tyttäreni sanoi, että on outoa saada tätä hyvää leipää arkena kun on tottunut saamaan sitä yleensä loma-aikana ja kysyi samaan hengenvetoon voidaanko tehdä nyt aina omaa leipää kun kotona kerta olen. Voidaanhan me...
Pataleipä
3 1/2 dl lämmintä vettä
2 tl suolaa
1 tl kuivahiivaa
1 dl auringonkukan siemeniä
1 dl neljän viljan hiutaleita
2 dl ruisjauhoja
3-4 dl vehnäjauhoja
Tähän päivään kuului vahvasti myös valmistautumista perjantain Vanhojen tansseihin. Oli koekampauksia ja meikkausta. Malleja ja variaatioita väännettiin ja käännettiin ja löytyihän ne mieluisat. Hauska seurata sivusta kuinka päivää jännitetään ja hössötetään pienistäkin asioista jotta päivä olisi täydellinen... Melkein kuin oltaisiin järjestämässä hääpäivää... Tärkeä päivä nuorille toki onkin, yksi etappi elämässä. Päivä, joka varmasti jää mieleen loppu elämäksi.
-Kati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti