Suksilla

Nyt se sitten tapahtui, talven hiihtokausi on nimittäin vihdoin korkattu. Ajelin aamupäivästä vanhempieni luokse Kontiolahdelle. Tarkoitus oli lähteä leppoisalle hiihtolenkille, koska minun hiihdoistani on todellakin aikaa. Mulla oli ajatuksena, että mennään ihan vain tasaisella ja sunnuntai vauhtia...

No kaikki ei aina mene kuin strömsössä. Heti alkuun hajoitin uudet mononi.. Kun laitoin toista monoa jalkaan, siitä irtosi läppä joka tulee nauhojen alle. Pientä viritystä ja maanantaiversiolla silti lähdettiin koska sinne asti oltiin tultu. Sitten vaihdettiin vielä vaatetusta kun äiti varoitteli, että en pärjää niillä vaatteilla jotka mulla oli jo päällä, kylmä kuulema tulee. No ei kun fleece vielä takin alle..

Vihdoin päästään ladulle. Aluksi meno tuntuu laskettelusuksien jälkeen oudolta, aika kapoiset on sukset, mutta menoon tottui suht nopeasti. Ekat pikku pyllähdyksetkin otettiin.. Mulla oli siis ajatus tai luulo, että tasaisella hipsutellaan pieni lenkki ja totutellaan menoon, juu ei. Heti alkuun tiukkoja alamäkiä ja muutama suht napakka nousukin matkalla oli. Ja se vaatetus oli aivan liikaa, milloinkahan sitä aikuinen ihminen uskoisi ihan itseään ja jättäisi nuo äidin kommentit ihan omaan varjoonsa. Hiestä märkänä mentiin tämä minun leppoisaksi kuvittelemani lenkki. Kilsoja tuli vähän vaille kymmenen, ihan sopivasti näin ekoille sivakoinneille.

Yoko mennään... :)

Kivaa oli ja uudet sukset oli todella loistavat, pitoa ja luistoa sopivassa suhteessa. Luonto rauhoittaa. Jopa niin paljon, että loppu päivä mentiin sohvan lumoissa ja levon merkeissä.

-Kati