Kahvihetket

Lahdesta kotiuduin viime yönä kello kahden aikaan, pikaiset pisut ja pesut ja puoli kolmelta kömmin sänkyyn. Oli aika tööt fiilis. Autoilu on mukavaa, mutta ei tuo pimeässä köryyttäminen mitään herkkua ole. Sängyssä tuli makoiltua melkein yhteentoista ja aamutreenit jäi väliin. Eilen kahvakuulaillessa sain jonkin krampin lapaan niin on vähän jäykkänä toinen puoli.

Tänään on Sannan syntymäpäivä. Sanna yritti houkutella lounaalle Houkutukseen, en vaan millään jaksanut lähteä joten hän päätti tulla meille. Ruokaa ei kylläkään ollut tarjolla näin lyhyellä varoitusajalla, mutta sepä ei häntä haitannut. Hän halusi nimittäin kaurapuuroa... No sitähän löytyi ja teet jälkkäriksi. Synttärisankari sai kotiinviemisiksi kuusi tomaatintainta.

Pieni rauhaisa kotihetki Mirrin kanssa ja neljäksi kaupungille Catan kanssa kaffelle. Ei olla ihan hetkeen nähty ja turinatuokio venähti kolmen tunnin mittaiseksi. Aika lensi kuin siivillä. Cata on myös jäämässä vuodeksi pois työelämästä joten haaveilu ja suunnitelmat veivät meidät mukanaan. Ihan huippua kun muutkin uskaltavat hypätä pois oravanpyörästä ja antaa aikaa itselleen, läheisilleen ja unelmille.

Illalla sohvaperunana oloa ja jalkatreeniä. Toivotaan, että ensi yönä saan normaalit kunnon yöunet vaikka rytmi vähän sekaisin menikin.

-Kati